9. Rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopuminen huumausainerikoksissa

Esitutkintaviranomainen, syyttäjä ja tuomioistuin ovat tietyin ehdoin oikeutettuja luopumaan tekijän saattamisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 9 § mukaan esitutkinta voidaan lopettaa tai jättää tekemättä sellaisesta vähäisestä rikoksesta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Esitutkintalain (805/2011) 10 luvun 3 § mukaan tällöin rikoksesta epäillylle voidaan antaa suullinen tai kirjallinen huomautus.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 § (670/2014) mukaan syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta sellaisesta vähäisestä rikoksesta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Lisäksi syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, jos epäilty ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja jos rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja jonka katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. Lisäksi edellä mainitun lain 1 luvun 8 § mukaan syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta jos oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon eräitä epäillyn tilanteeseen liittyviä tekijöitä.

Rikoslain 6 luvun 12 § (515/2003) mukaan tuomioistuin voi jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa, jos tekijä on tehnyt rikoksensa alle 18-vuotiaana ja teon katsotaan johtuneen ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta. Myös rikoslain 6 luvun 6 § ja 7 § mainitut lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet voidaan ottaa huomioon arvioitaessa rankaisemisen kohtuullisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Lisäksi rikoslain 50 luvun 7 § (673/2014) mukaan syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta tai tuomioistuin voi jättää rangaistukseen tuomitsematta huumausaineen käyttöön liittyvistä rikoksista (rikoslain 50 luvussa mainitut huumausainerikokset), jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä tai jos epäilty on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Edellä mainittu toimenpiteistäluopumispykälä (7§) ei siis anna poliisille oikeuksia luopua esitutkinnasta vaan poikkeukset kohdistuvat vain syyttäjän ja tuomioistuimen toimintaan. Syyttäjä ja tuomioistuin ovat joissain tapauksissa oikeutettuja luopumaan toimenpiteistä aiemminkin mainittujen lainkohtien perusteella, mutta toimenpiteistäluopumispykälä on ensisijaisemmin sovellettava erityissäännös (Siro 2017c). Toimenpiteistäluopumispykälä vaikuttaisi ainakin teoriassa laajentavan toimenpiteistä luopumisen mahdollisuuksia aiemmin mainittuun lainsäädäntöön verrattuna. Toisaalta kyseistä pykälää voidaan soveltaa vain käyttöön liittyvissä tapauksissa, kun taas yleiset toimenpiteistäluopumissäännökset voivat tulla kyseeseen muissakin tapauksissa.

Esimerkiksi vuonna 2020 uutisoitiin tapauksesta, jossa henkilö oli jäänyt Silkkitieltä tehdyistä kokaiinitilauksista kiinni. Yhdessä tilauksessa kokaiinia oli ollut viisi grammaa, josta tavallisesti annettaisiin vankeusrangaistus, vaikka aine olisi vain omaa käyttöä varten (katso taulukko 5 kappaleessa 8.2). Henkilö oli kuitenkin jo aiemmin hakeutunut hoitoon ja lopettanut käytön. Täten hänelle ei tuomittu rangaistusta (Rimpiläinen 2020).

Toisaalta toimenpiteistäluopumispykälän soveltaminen on täysin syyttäjän ja tuomioistuimen harkinnan varassa, eli heillä ei ole mitään velvollisuutta soveltaa toimenpiteistäluopumispykälää, vaikka sen käyttämisen edellytykset täyttyisivät ja sen käyttämiselle ei olisi mitään estettä.

Vaikka rikosoikeudellisista toimenpiteistä luovuttaisiin, jää asiasta kuitenkin merkintä poliisiasiaintietojärjestelmään, mikä voi tulla esiin turvallisuusselvityksissä. Katso kappale 10.

Seuraavissa kappaleissa käsitellään vähäisyyden arviointia ja sitä, miten toimenpiteistä luopumista käytännössä toteutetaan.

9.1 Vähäisyyden arviointi

Vähäisyyden arvioinnissa, otetaan huomioon (1) huumausaineen määrä ja laatu, (2) käyttötilanne ja (3) muut olosuhteet.

9.11 Huumausaineen määrä ja laatu

Kappaleessa 3 on tarkempaa tietoa vähäisiksi katsottavista huumausainemääristä. Laadun osalta otetaan huomioon huumausaineen vaarallisuus. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2023:12 linjattiin, että vähäisenä määränä voidaan lähtökohtaisesti pitää 30 kerta-annosta huumausainetta ennen huumausaineen vaarallisuuden ja käyttäjän tottumuksen huomioon ottamista. Kappaleessa 3 olevassa taulukossa aineet on jaettu kolmeen ankaruuskategoriaan. Kategorisointi kuvastaa sitä, miten vaarallisina kyseiset aineet on nähty oikeuskäytännössä. Mitä vaarallisemmasta huumausaineesta on kysymys, sitä vahvempia muita perusteita tarvitaan toimenpiteistä luopumisen tueksi.

9.12 Erittäin vaaralliset huumausaineet

Rikoslain 50 luvun 5 § (1304/1993) mukaan huumausaine katsotaan erittäin vaaralliseksi jos aineen käyttöön liittyy (1) virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, (2) lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai (3) voimakkaat vieroitusoireet.

Laissa ei ole kuitenkaan etukäteen listattu erittäin vaarallisia huumausaineita, vaan tietoa joutuu hakemaan tuomioistuinten päätöksistä. Korkeimmassa oikeudessa erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi on katsottu kokaiini (KKO 2001:13), amfetamiini (KKO 2002:5), heroiini (KKO 2003:100), buprenorfiini (KKO 2004:127), ekstaasi (KKO 2005:56), gamma (KKO 2009:53), fentanyyli (KKO 2014:34), metadoni (KKO 2014:41), alfa-pvp (KKO 2018:76) ja U-47700 (KKO 2020:87). Myös alempien oikeusasteiden ratkaisuja on olemassa, mutta niitä ei listata tässä, koska alempien oikeusasteiden ratkaisut poikkeavat joissain tapauksissa korkeimman oikeuden ratkaisuista.

Korkein oikeus on myös katsonut, että khat (KKO 2011:108) ja Psilosybe-sienet (KKO 2017:33) eivät ole rikoslain määritelmän mukaisia erittäin vaarallisia huumausaineita.

Lisäksi valtakunnansyyttäjäviraston seuraamuksen määräämistä käsittelevästä ohjeesta löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto erilaisten lääkkeinä käytettävien huumausaineiden jakautumisesta kolmeen eri ryhmään vaarallisuutensa mukaan (Valtakunnansyyttäjä 2018a).

9.13 Käyttötilanne

Käyttötilanteen osalta voidaan arvioida esim. onko käyttö voinut johdattaa muita käyttämään. Käyttäminen julkisella paikalla tai muuten huumeita käyttämättömien havaittavissa puhuisi toimenpiteistä luopumista vastaan.

9.14 Muut olosuhteet

Muiden olosuhteiden osalta voidaan arvioida esim. onko henkilö hankkinut huumausaineen tarkoituksellisesti vai onko se saatu yllättäen tarjottuna. Lisäksi ensikertalaisuus (tekijän syyksi ei tiedetä aikaisemmin luetun huumausainerikosta tai huumausaineen käyttörikosta, eikä hänen tiedetä jääneen kiinni sellaisesta teosta) ja alaikäisyys puoltavat toimenpiteistä luopumista ja rikoksen uusiminen puhuu toimenpiteistä luopumista vastaan.

9.15 Esimerkkitapaus vähäisyyden ylittymisestä

Ennakkotapauksessa KKO 2003:62 henkilö oli puolen vuoden ajan käyttänyt hasista noin kolme grammaa viikossa. Toimenpiteistä ei luovuttu, koska käyttö ei ollut vähäistä ja satunnaista, vaan säännöllistä ja jatkuvaa. Toimenpiteistä luopuminen olisi todennäköisesti vaatinut hoitoon hakeutumista.

9.2 Huomautus, puhuttelu ja hoitoon hakeutuminen

Kuten edellisissä kappaleissa on todettu, huumausaineen käyttöön liittyvissä tapauksissa on mahdollista luopua rikosoikeudellisista toimenpiteistä, jos (1) rikos on normaalitapauksiin verrattuna vähäinen tai (2) henkilö on hakeutunut tai hakeutuu hoitoon.

Vaikka rikosoikeudellisista toimenpiteistä luovuttaisiin, rikoksesta jää kuitenkin merkintä poliisiasiaintietojärjestelmään, mikä voi tulla esiin turvallisuusselvityksissä. Katso kappale 10.

9.21 Huomautus

Vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon samanlaiset asiat kuin kappaleessa 9.1 on mainittu.

Huomautusmenettelyä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun

huumausaineen käyttö tai vähäisen määrän hallussapito tapahtuu yksityisellä paikalla, eikä teosta aiheudu muille häiriötä
yleisellä paikalla hallusta tavataan vain hyvin vähäinen määrä (kerta-annos) huumausainetta eikä tapaukseen liity yleisellä paikalla tapahtunutta käyttöä

Huomautus ei ole mahdollista, jos käyttörikoksesta jää kiinni jo toisen kerran tai jos henkilö on syyllistynyt myös muihin rikoksiin (Valtakunnansyyttäjä 2018c).

MTV Uutiset teki vuonna 2017 selvityksen siitä, kuinka usein eri poliisilaitosten alueella käytetään huomautusmenettelyä (Eklund 2017b). Selvitys teki oleellisen huomion siitä, että huomautuksen käytön yleisyydessä on merkittäviä alueellisia eroja. Selvitys on kuitenkin harhaanjohtava siltä osin, että siinä vertaillaan huomautusten määrää kaikkien huumausainerikosten määrään. Kaikki huumausaineen käyttörikostapaukset eivät kuitenkaan ole sellaisia vähäisiä tapauksia, että niistä olisi mahdollista antaa huomautusta. Tämän oppaan kappaleessa 5.3 tuodaan ilmi, että suurin osa käyttörikoksista tulee ilmi toisen rikoksen yhteydessä. Huomautuksen käyttäminen ei tällöin ole mahdollista. Sopivampi suuntaa antava vertailu kohde olisi kappaleessa 5.3 esitetty pelkkien käyttörikosten määrä noin 3000 kpl (vuonna 2020), joskin niistäkään kaikki eivät todennäköisesti täytä vähäisyyden edellytyksiä.

MTV Uutisten mukaan huomautusten määrä vuonna 2016 oli 1034 kpl. Selvityksessä kuitenkin mainittiin, että huomautusten määrä ei ole tarkka, vaan ainoastaan suuntaa-antava. Verrattuna vuoden 2017 pelkkien käyttörikosten määrään (noin 3200 kpl) voidaan arvioida, että kun henkilö on syyllistynyt pelkkään käyttörikokseen, niin huomautusta käytetään enintään joka kolmannessa tapauksessa. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon, että tähän lasketaan mukaan myös alaikäisten puhuttelut, jotka päättyvät huomautuksen antamiseen. Esimerkiksi vuonna 2015 mainittuja puhutteluja pidettiin 201 kpl (Kotovirta 2016).

9.22 Alaikäiselle järjestettävät puhuttelu- ja neuvottelutilaisuudet

Huumausaineen käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 18-vuotiaalle järjestetään mahdollisimman pian teon jälkeen esitutkinnan yhteydessä puhuttelutilaisuus. Puhutteluun kutsuttavan on kuitenkin oltava yli 15-vuotias, koska sitä nuoremmat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, jolloin heidän tapauksensa hoitaa lastensuojeluviranomainen. Puhuttelutilaisuudessa ovat nuoren lisäksi läsnä poliisi, sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomainen ja nuoren huoltaja(t). Tilaisuuteen voidaan kutsua muitakin esim. nuorisotyöntekijä.

Tilaisuus tähtää siihen, että sen päätteeksi nuorelle annetaan asiassa huomautus. Ellei nuori saavu tilaisuuteen tai siinä ilmenee, ettei toimenpiteestä luopuminen ole tarkoituksenmukainen ratkaisu, siirretään asia syyteharkintaan.

Myös alle 18-vuotiaalle annetaan hoitoonohjausta. Lisäksi tehdään ilmoitus lastensuojeluviranomaiselle (Valtakunnansyyttäjä 2018).

Jos nuori on syyllistynyt lisäksi muihin rikoksiin, puhuttelu on yleensä tarkoituksenmukaista järjestää vain siinä tapauksessa mikäli kaikkien rikosten osalta voidaan soveltaa toimenpiteistä luopumista.

Jos alle 18-vuotias jää toistamiseen kiinni käyttörikoksesta, asiassa suoritetaan esitutkinta ja se saatetaan syyteharkintaan. Syyttäjä järjestää asiassa suullisen neuvottelun, jossa ovat läsnä rikoksesta epäilty ja tämän huoltaja(t). Syyttäjä voi lisäksi kutsua neuvotteluun tarvittaessa sekä poliisin että sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisen edustajan. Syyttäjän johdolla tapahtuva neuvottelutilaisuus tähtää syyttämättä jättämiseen ja kasvatuksellisesti nuoren luopumiseen huumeiden käytöstä. Jos nuori ei saavu tilaisuuteen tai siinä ilmenee muutoin, ettei toimenpiteistä luopuminen ole tarkoituksenmukainen ratkaisu, myös sakottaminen tai syytteen nostaminen on mahdollista. Puhuttelua ja neuvottelua ei yleensä ole tarkoituksenmukaista järjestää uudelleen, jos nuori niiden jälkeen syyllistyy uudelleen huumausaineen käyttöön (Valtakunnansyyttäjä 2018).

Useimmat alle 18-vuotiaiden tekemät käyttörikokset ovat kokonaisuudessa arvostellen vähäisiä. Vuonna 2015 kolme neljäsosaa kiinnijääneistä alaikäisistä puhuteltiin ja neljäsosaa sakotettiin (Kotovirta 2016).

9.23 Hoitoon hakeutuminen ja hoitoonohjaus

Kun kyse on pitkäaikaisesta käytöstä, rikosoikeudellisista toimenpiteistä voidaan luopua, jos epäilty on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Epäillyltä tiedustellaan onko hän jo hoitosuhteessa. Ellei ole, poliisin tulisi antaa aina hoitoonohjausta, tukea hoitoon hakeutumisessa sekä osoittaa mistä hoitoapua on paikkakunnalla saatavissa. Arvioinnin varsinaisesta hoitotarpeesta tekee terveydenhuollon ammattilainen (Valtakunnansyyttäjä 2018c). Vuonna 2015 poliisin tekemien hoitoonohjausten määrä oli 568 kpl (Kotovirta 2016).

Hoidossa olevan tai hoitoon hakeutuneen huumeriippuvaisen syyllistyttyä huumausaineen käyttörikokseen, hänelle voidaan antaa teosta huomautus. Mikäli hoidossa olevaa epäillään useampia kertoja huumausaineen käyttörikoksesta, saatetaan asia esitutkinnan jälkeen syyteharkintaan (Valtakunnansyyttäjä 2018c). Syyttäjän on kuitenkin rikoslain 50 luvun 7 § (673/2014) mukaan mahdollista luopua toimenpiteistä tällaisessakin tilanteessa. Hoitoon hakeutuminen voi siis olla toimenpiteistä luopumisen perusteena saman henkilön kohdalla useamminkin kuin kerran (Valtakunnansyyttäjä 2018). Rikosoikeudellisista seuraamuksista luopuminen on kuitenkin aina harkinnanvaraista ja toimenpiteistä luopumista ei välttämättä hyödynnetä, vaikka sen edellytykset täyttyisivät ja sen käyttämiselle ei olisi mitään estettä.

Hoitoon hakeutumisen voidaan katsoa toteutuneen silloin, kun henkilö on hakeutunut hoitopaikkaan tai on muulla tavoin varannut sieltä paikan tai vastaanottoajan. Lain esitöiden mukaan hoitoon hakeutuminen osoitetaan hoitopaikan kirjallisella todistuksella, sen sijaan hoitosuunnitelmaa ei enää edellytetä (Valtakunnansyyttäjä 2018).

Terveydenhuoltolain 78 b § (1281/2022) mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä hoidolla tarkoitetaan hoitoa, jonka tavoitteena on (1) saada huumausaineen käytöstä tai siihen liittyvästä muusta huumausainerikoksesta epäilty lopettamaan huumausaineiden käyttö tai (2) sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmin ehkäistä ja hoitaa epäillylle huumausaineiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Hoito tulee antaa tarkoitukseen soveltuvassa toimintayksikössä, joita määrittelee sosiaali- ja terveysministeriön asetus huumausainerikoksista epäillyille tai huumausainerikoksiin syyllistyneille hoitoa antavista toimintayksiköistä (1371/2022).

Edellinen kappale: 8. Rikosoikeudelliset seuraamukset huumausainerikoksista

Seuraava kappale: 10. Muut seuraamukset huumausainerikoksista