Kuvituskuva

Elävä huumemyytti: huumeiden käytön rangaistavuudesta päätettiin arvalla tai kolikolla

Julkaistu 25.7.2022

Huumeiden käytön rangaistavuudesta ei päätetty Suomessa arvalla. Lue tästä artikkelista, miten käytön rangaistavuus on oikeasti tapahtunut. Se minkälaisella prosessilla rangaistavuus on tullut voimaan ei ole huumausainepolitiikan kannalta sinänsä kovin keskeisen asia. Sen kerrontaan liittyvä misinformaatio ja sen korjaaminen voi kuitenkin olla mielenkiintoinen medialukutaidon ja kriittisen ajattelun harjoite.

Ajatushautomo Päihdepolitiikka Nyt kannattaa huumausaineiden käytön rangaistavuudesta luopumista, ja toivoo, että misinformaation määrä huumekysymyksestä keskusteltaessa saataisiin minimoitua. Pyrimme antamaan tähän oman panoksemme tekemällä katsauksia huumekysymyksen eri aiheisiin ja tarjoamalla mahdollisimman helpon pääsyn tietojen tarkistamiseen. Ajatushautomo Päihdepolitiikka Nyt haluaa lisäksi kiittää eduskunnan kirjastoa hyvästä palvelusta.

Huumeista ja huumausainepolitiikasta keskustelun taso on kehittynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskustelussa kuitenkin edelleen esiintyy myyttejä ja yksi sellainen on, että vuonna 1971 huumeiden käytön rangaistavuus päätettiin eduskunnassa arvalla tai kolikon heitolla.

Arpa kyllä nostettiin suuressa valiokunnassa, kun uuden huumausainelain sisältöä valmisteltiin, mutta kuten kaikki muutkin lait, tämäkin laki hyväksyttiin lopulta eduskunnan täysistunnon äänestyksessä. Äänet olivat käytön rangaistavuuden puolesta 92 ja rangaistavuutta vastaan 80. Käytön rangaistavuus voitti siis 12 äänen enemmistöllä.

Tässä artikkelissa käsitellään ensin muutamin esimerkein, miten tämä myytti elää ajankohtaisessa huumekeskustelussa. Sen jälkeen katsastetaan todistusaineistosta, mitä vuonna 1971 todella tapahtui.

Arpamyytti ajankohtaisessa huumekeskustelussa

Viimeisin kannabista koskevaa lainsäädäntöä muuttamaan pyrkinyt kansalaisaloitekampanja käynnistyi toukokuussa 2019 (Kansalaisaloite 2019) ja aloite jätettiin eduskuntaan marraskuussa 2020 (Kansalaisaloite 2020). Kansalaisaloite ja sen käsittely on pitänyt huumeiden käytön rangaistavuutta puheenaiheena. Keskustelu ei ole koskenut vain kannabista, vaan aloitteen käsittelyssä kuullut asiantuntijat ovat esittäneet näkemyksiä, että olisi parempi luopua kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta. Täten asian ympärillä on käyty laajempaakin keskustelua Suomen huumausainepolitiikasta.

Tarinaa arvalla ratkaisemisesta ovat toisintaneet mm. nuoremmat ja vanhemmat tutkijat (Yle 2012, Yle 2021a, Puheenaihe 2021), Ylen toimittajat (Yle 2021b) ja kansanedustajat (Täysistunto 2022). Tarinaa toisinnettiin myös vajaat kymmenen vuotta sitten, kun edellinen isompi kannabisaiheinen kansalaisaloitekampanja oli käynnissä (Kansalaisaloite 2014). Tällöin Yle teki aiheesta kotisivuilleen kyselyn, jossa oikeaksi vastaukseksi oli asetettu, että kannabis kriminalisoitiin kolikonheitolla, vaikka vastauksen selityksessä kerrottiin, että asia ratkaistiin lopulta äänestyksessä (Yle 2014). Myytti tuntuu istuvan vahvassa, koska sen läpi ei nähdä, vaikka asian todellinen laita olisi tiedossa.

Keskustelussa on monesti viitattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden kannattavan käytön rangaistavuudesta luopumista. Dekriminalisaatiokeskustelulle olikin merkittävä avaus, kun THL:n Pekka Hakkarainen ja Tuukka Tammi vuonna 2018 julkaisivat blogikirjoituksen, jossa he ottivat kantaa rangaistuksista luopumisen puolesta (Hakkarainen & Tammi 2018). He taustoittivat asiaa blogikirjoituksessa mm. näin:

“Suomessa huumausaineiden käyttö on ollut rangaistavaa viisikymmentä vuotta. Eduskunnassa kannan ratkaisi arvanheitto. Toteutusta on sen jälkeen justeerattu lisäämällä lakiin erityinen käyttörikospykälä ja ohjaamalla poliisin ja syyttäjien toimenpiteitä.”

Koska THL:n asiantuntijat näin kirjoittavat, niin moni varmaan luottaa väitteen todenperäisyyteen ja toisintavat sitä asiaan sen syvemmin perehtymättä.

Onkin erikoista, että Hakkarainen ja Tammi ovat toisintaneet kyseistä myyttiä blogikirjoituksessaan, vaikka Hakkarainen on jo vuonna 1992 julkaistussa väitöskirjassaan avannut vuoden 1971 tapahtumat ja tuonut esiin, että ratkaisevaa oli nimenomaan lopullinen äänestys (Hakkarainen 1992).

Hakkarainen ja Tammi kirjoittivat kriminalisointikeskustelun 50-vuotisesta taipaleesta myös joulukuussa 2019 julkaistussa Haaste-lehden numerossa. Kyseisessä artikkelissa he toivat esiin, että lopulta asian ratkaisi äänestys (Hakkarainen & Tammi 2019). Valitettavasti tällaisissa asiantuntijoille suunnatuissa lehdissä julkaistut artikkelit eivät nouse samalla tavalla julkiseen tietoisuuteen, kuin blogikirjoitukset. Näin vuoden 2018 blogikirjoitus on kenties jäänyt helpoiten löydettävissä olevaksi referenssiksi, johon on tapana viitata, kun halutaan tuoda ilmi, että THL:n asiantuntijat ovat kannattaneet käytön rangaistavuudesta luopumista ja näin myytti pysyy elossa.

Mitä vuosina 1970-1971 todella tapahtui

Nopea kertaus lakien säätämisen prosessista

Tässä vajaan kahden minuutin video nopeana kertauksena minkälainen prosessi lakiehdotuksen käsittely on:

Tämän kappaleen ymmärtämisen kannalta on oleellista hahmottaa eduskunnan täysistuntojen ja valiokuntien välinen suhde. Eduskunta päättää asioista, kuten lainsäädännöstä, täysistunnossa. Täysistuntojen käsittelyn pohjana on kussakin asiassa erikoisvaliokunnan laatima mietintö. Erikoisvaliokuntien pääasiallisena tehtävänä on käsitellä asioita valmistelevasti valiokuntien toimialajaon mukaisesti ja laatia asioista täysistuntoa varten mietintöjä. Keskeisen osan valiokuntien työstä muodostaa eri alojen asiantuntijoiden kuuleminen (Valiokunnat).

Täysistunnoissa on paikalla lähtökohtaisesti kaikki kansanedustajat. Valiokunnissa on lähtökohtaisesti nykyään 17 jäsentä ja 9 varajäsentä. Suuressa valiokunnassa käsitellään nykyään EU-asioita, mutta ennen vuoden 1990 uudistusta kaikki lakiasiat, jotka erikoisvaliokunnat valmistelivat, käsiteltiin myös suuressa valiokunnassa. Ennen uudistusta suuressa valiokunnassa oli 45 varsinaista jäsentä sekä tarvittava määrä varajäseniä (Valtiopäiväjärjestys 1928a).

Ellei eduskunnan täysistunto hyväksynyt suuren valiokunnan ehdotusta muuttamattomana, lakiehdotus lähetettiin täysistunnon päättämässä muodossa takaisin suureen valiokuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Jos suuri valiokunta ei hyväksynyt tai hylännyt eduskunnan ehdotusta, vaan ehdotti siihen muutoksia, eduskunta päätti vielä niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä (Valtiopäiväjärjestys 1928b).

Hallituksen esityksen käsittely

Edellinen huumausainelaki oli vuodelta 1956 (Laki huumausaineista 572/1956) ja sitä oli täydennetty asetuksella ainakin vuonna 1966, jolloin huumausaineiden käytöstä tuli ensimmäistä kertaa kiellettyä ja rangaistavaa (Asetus 514/1966).

Vuoden 1966 asetuksessa oli kyse Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen määräysten soveltamisesta Suomessa (huumausaineyleissopimuksen voimaansaattamisesta on oma asetuksensa SopS 439/65). Oli tullut tarve tehdä uusi huumausainelaki, joka olisi paremmin linjassa kansainvälisen kehityksen kanssa. Lisäksi koettiin rangaistussäännösten kaipaavan tarkistamista (HE 128/1970a). Oli myös tiedossa, että Yhdistyneet kansakunnat olivat täydentämässä vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta uudella sopimuksella ja oli odotettavissa, että Suomi hyväksyy myös täydentävän sopimuksen (LaVL 2/1971). Kyseessä oli vuoden 1971 Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus, jonka Suomi ratifioi 10.11.1972 ja joka tuli voimaan 16.8.1976 (Asetus 60/1976).

Tässä kappaleessa käsitellään lyhyesti, miten uuden huumausainelain käsittely eteni käytön rangaistavuuden osalta.

Hallituksen esitys uudeksi huumausainelaiksi annettiin 29.10.1970 (HE 128/1970b). Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty kielletyksi tai rangaistavaksi teoksi (HE 128/1970a).

Hallituksen esitys tuli eduskunnan lähetekeskusteluun 3.11.1970. Esitys esiteltiin ja lähetettiin talousvaliokuntaan, joka myös määrättiin pyytämään lausunto lakivaliokunnalta (PTK 70/1970).

Lakivaliokunnan 1.4.1971 päivätyssä, talousvaliokunnalle antamassa lausunnossa suositeltiin käytön kriminalisointia. Kuusi lakivaliokunnan jäsentä jätti eriävän mielipiteen, jonka mukaan käytöstä ei tulisi rangaista (LaVL 2/1971). Lakivaliokunta ehdotti äänin 8–5 käyttöä rangaistavaksi (LaV 14/1971).

Talousvaliokunnan 23.11.1971 päivätyssä mietinnössä asetuttiin hallituksen linjalle käytöstä rankaisemista vastaan. Kolme talousvaliokunnan jäsentä jätti eriävän mielipiteen, jonka mukaan käytöstä tulisi rangaista (TaVM 12/1971). Talousvaliokunta kannatti hallituksen linjaa äänin 11–4 (TaV 83/1971).

Eduskunnan täysistunnon ensimmäinen käsittely pidettiin 30.11.1971. Käsittelyn pohjana oli talousvaliokunnan mietintö. Asiasta keskusteltiin, lakiehdotusten ensimmäinen käsittely julistettiin päättyneeksi ja asia lähetettiin suureen valiokuntaan (PTK 107/1971).

Suuri valiokunta asettui 1.12.1971 päivätyssä mietinnössään käytösta rankaisemisen kannalle. Suuren valiokunnan mietinnössä käyttö rinnastettiin muihin huumausainerikoksiin, joista rangaistus voi olla sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta (SuVM 168/1971). Asiasta äänestettäessä äänet menivät tasan 20 vastaan 20. Asia ratkaistiin arvan nostamisella ja arpa ratkaisi kannan talousvaliokunnan mietinnön liitteenä olevan vastalauseen mukaiseksi (SuV 31/1971).

Eduskunnan täysistunto toinen käsittely pidettiin 7.12.1971. Käsittelyn pohjana oli suuren valiokunnan mietintö. Ensin käytiin yleiskeskustelu, jonka jälkeen ryhdyttiin lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä edustaja Karkinen ehdotti, että 2 § (jossa määritellään rangaistavat teot) hyväksytään hallituksen esityksessä olevassa muodossa.

Edustaja A. Niemelä sen sijaan ehdotti 2 §:ään muutoksen, että huumeiden käyttäminen kiellettäisiin muista huumausainerikoksen tekotavoista erillisessä, omassa momentissaan ja rangaistusasteikkoon kuuluisi vain sakko.

Molemmat ehdotukset saivat kannatusta, joten niistä äänestettiin. Koska ehdotukset olivat vastakkaisia, äänestettiin ensin niiden välillä ja sen jälkeen asetettiin voittanut ehdotus suuren valiokunnan mietintöä vastaan.

A. Niemelän ehdotus voitti Karkisen ehdotuksen äänin 92 - 80 eli eduskunnan enemmistö valitsi mieluummin sakkorangaistuksen, kuin että käytöstä ei rangaistaisi ollenkaan.

Toisessa äänestyksessä äänestettiin siitä hyväksytäänkö A. Niemelän ehdotus sakkorangaistuksesta vai suuren valiokunnan mietinnössä oleva kanta, että käyttämistä koskee sama rangaistusasteikko kuin muitakin huumausainerikoksen tekotapoja.

Suuren valiokunnan mietintö voitti A. Niemelän ehdotuksen äänin 105 - 57 eli selvä eduskunnan enemmistö oli suuren valiokunnan mietinnön kannalla ja täten eduskunta hyväksyi suuren valiokunnan mietinnön (PTK 111/1971).

Uusi huumausainelaki tuli voimaan 1.3.1972 (Huumausainelaki 41/1972).

Pohdinnat

Mitä jos arpa tai eduskunnan äänestys olisi mennyt toisin

Kun edellä mainittu arvan nosto asetetaan sen jälkeen tehdyn, lopullisen eduskunnan täysistunnon äänestyksen edelle, annetaan ymmärtää, että tuo arvan nosto olisi ollut täysistunnon äänestystä oleellisemmassa asemassa käytön kriminalisoinnista päätettäessä. Tällöin, jos arvan nostossa olisi tullut toinen tulos, lopputuloksena pitäisi olla, että käyttöä ei olisi kriminalisoitu. Se ei kuitenkaan kuulosta kovin realistiselta ottaen huomioon, että eduskunnan enemmistö äänesti rankaisemisen puolesta. Vaikka arpa olisi mennyt suuressa valiokunnassa toisin, lienee hyvin todennäköistä, että toisessa täysistunnossa paikalla olleiden kansanedustajien enemmistö olisi siinäkin tapauksessa äänestänyt käytön kriminalisoinnin puolesta. Tällöin asia olisi valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti palautunut suureen valiokuntaan, jossa olisi ollut entistä enemmän painetta taipua käytöstä rankaisemisen kannalle. Suuri valiokunta olisi varmaankin hyväksynyt eduskunnan ehdotuksen. Lievemmän rangaistusasteikon ehdotus oli jo kaatunut eduskunnan täysistunnossa, joten olisiko mitään realistisia muutosehdotuksiakaan ollut enää tarjolla.

Jos taas arvan nostossa olisi käynyt kuten todellisuudessa kävi, mutta eduskunnan enemmistö olisi ollut käytöstä rankaisemista vastaan, olisi lakiesitys pitänyt valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti palauttaa suureen valiokuntaan. Kenties tällöin suuren valiokunnan enemmistökin olisi taipunut eduskunnan enemmistön kannalle.

Tällaisilla vaihtoehtoisilla tapahtumankuluilla voidaan jossitella, mutta lopulta ainoa aukottomasti faktuaalinen syy jokaiselle eduskunnan päätökselle on eduskunnan äänestyksen tulos. Voimme spekuloida annettujen äänien taustalla olevia syitä, mutta emme voi nähdä kansanedustajien pään sisään, millä perusteella he lopulta päättivät kantansa.

On vaikea nähdä miten suuressa valiokunnassa nostettu arpa olisi ollut merkityksellisempi kuin kansanedustajien enemmistön kanta täysistunnon äänestyksessä. Vaikuttaakin siltä, että suuressa valiokunnassa nostetun arvan merkitys ei ole ollenkaan sitä luokkaa, mitä julkisessa keskustelussa monesti annetaan ymmärtää.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että huumausaineiden käyttö kriminalisointiin ensimmäistä kertaa Suomessa jo vuonna 1966, kun voimaan tuli asetus vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen määräysten soveltamisesta (Asetus 514/1966). Tämä oli myös yksi seikka, johon lakiesityksen käsittelyssä vedottiin käytön kriminalisoinnin säilyttämistä puoltavissa argumenteissa. Ajateltiin, että koska käyttö oli vastikään kielletty vuonna 1966, niin kiellon purkaminen samaan aikaan, kun huumeiden käyttö oli alkanut yleistymään, olisi antanut väärän viestin. Käyttöä ei siis kriminalisoitu vuonna 1971, vaan aiempi kriminalisointi päätettiin pitää voimassa.

Misinformaatio ja kriittinen ajattelu

Tässä arpamyytissä erikoista on, miten näin pöyristyttävä väite on pysynyt elossa niin pitkään. Miksi niin harva kyseenalaistaa, onko ylipäätään mahdollista, että mistään laista, saatikaan kansalaisten rankaisemisesta, voitaisiin päättää Suomen kaltaisessa maassa arvalla. Voimassa olevan lainsäädännön osalta totuus on yhtä ihmeellinen kuin taru, sillä perustuslain mukaan eduskunnan täysistunnoissa tulee ratkaista asia arvalla, jos äänet menevät tasan (Suomen perustuslaki 731/1999). Olisikin mielenkiintoista tietää, onko Suomen historiassa yhtään tapausta, jossa eduskunnan täysistunnossa olisi turvauduttu arpomiseen ja onko tällä tavoin ratkaistu erimielisyys jäänyt hiertämään. Löytyykö muista maista toisenlaisia malleja ratkaista tilanne, jossa kansanedustajien äänet menevät tasan. Tämä kenties kuvaa poliittista järjestelmäämme, että jomman kumman puolen on pakko voittaa, vaikka sitten arpomalla, sen sijaan, että haettaisiin kompromissia.

Sen sijaan arpamyytin pitkäikäisyys jää mietityttämään. Tyypillisesti arpamyyttiä toisintavat tahot, jotka kannattavat käytöstä rankaisemisesta luopumista. Käytön kriminalisointi arvalla kuulostaa absurdilta ja se sopii hyvin narratiiviin silloin, kun pyritään argumentoimaan käytön rangaistavuutta vastaan. Kenties tulisi olla korostetun kriittinen juuri silloin, kun vastaanottaa sellaista tietoa, jota haluaakin vastaanottaa, koska silloin kriittisen ajattelun tarjoamat puolustuskeinot saattavat olla tavallista löysemmässä.

Myyteille tyypilliseen tapaan faktat hämärtyvät edelleen, kun tarinaa toisinnetaan tarpeeksi kauan tietoja tarkistamatta. Tässäkin myytissä arvan nosto vaikuttaa monesti vaihtuvan kolikon tai arvan heitoksi (yhtä esimerkkiä lukuunottamatta kaikissa viitatuissa esimerkkitapauksissa), mikä kuulostaa mahdollisesti vielä absurdimmalta tavalta päättää lainsäädännöstä. Eduskunnan arvovaltaan nähden olisi absurdia kuvitella suuren valiokunnan puheenjohtajan kysyvän, onko kellään kolikkoa, että voidaan heittää asiasta kruuna vai klaava. Tämä muunnos tarinassa vaikuttaa vahvistavan absurdia mielikuvaa, että huumepolitiikkaa tehdessä kansalaisten kohtalolla voidaan pelata kuten uhkapelissä.

Misinformaation ongelmallisuus on tietyssä mielessä kaksinkertainen. Ensimmäinen ongelma on se, että viestin vastaanottaja saa väärän kuvan tositapahtumista. Toinen ongelma on se, että viestin vastaanottaja ei saa tietoa siitä, miten asiat oikeasti menivät. Täten misinformaatio voi ohjata keskustelun fokusta väärään suuntaan. Vuoden 1971 tapahtumista oleellisempaa olisi nostaa keskusteluun esimerkiksi niitä todellisia argumentteja, joita esitettiin kriminalisoinnin puolesta ja sitä vastaan. Argumentaatiossa vaikuttaa olevan paljon samaa kuin 2020-luvulla käytävässä keskustelussa, ikään kuin mikään ei olisi muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. Huumausainetilanne ei ole kuitenkaan mennyt kieltolakipolitiikalla toivottuun suuntaan, joten samojen keinojen perustelu samoilla argumenteilla ei ehkä ole yhtä uskottavalla pohjalla kuin 50 vuotta sitten.

Tarkistettavuus tavaksi

Yksi kriittisen ajattelun perusasioista on, että mitä uskomattomampi on väite, sitä vahvempaa todistusaineistoa sen tueksi pitäisi olla esittää. Kun kohtaat pöyristyttävän väittämän, kannattaisi aina tarkistaa asia, vaikka väitteen esittäisi kuinka luotettavan oloinen taho. On ymmärrettävää, että joka ikistä väittämää ei voi aina ruveta tarkistaa, mutta kannattaa tarkistaa edes pöyristyttävimmät sekä liian hyvältä kuulostavat väittämät. Tarkistamisen tarpeellisuuteen kannattaa kiinnittää huomioita myös silloin, kun välitetty tieto on sellaista, mitä haluaisikin vastaanottaa.

Julkinen keskustelu huumeista ei ehkä enää ole yhtä pahasti pielessä kuin vaikkapa vuosituhannen alussa. Misinformaation tunnistamisessa ja kitkemisessä on kuitenkin edelleen tehtävää. Tässä artikkelissa perattu arpamyytti on helpoimmasta päästä huomata, koska se kuulostaa jo lähtökohtaisesti niin absurdilta, että se pistää epäilyttämään. Osa keskusteluissa toistuvasta misinformaatiosta on sellaista, ettei sitä osaa epäillä, vaan asia pitää joko tietää tai tarkistaa, huomatakseen ettei asia olekaan ihan niin kuin on annettu ymmärtää. Olkaa siis tarkkana ja ottakaa tavaksi tarkistaa. Muistakaa myös vaatia tarkistettavuutta, eli tietoa tiedon alkuperästä.

Lähteet

Asetus vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen määräysten soveltamisesta (514/1966), 2§. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/514-1966.pdf. Katsottu 23.7.2022.

Asetus psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta (60/1976). Valtiosopimukset, Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760060. Katsottu 25.7.2022.

Hakkarainen, P. (1992). Suomalainen huumekysymys : huumausaineiden yhteiskunnallinen paikka Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Alkoholitutkimussäätiön julkaisuja N:0 42.  Sivut 136-148. Saatavilla: http://www.alkoholitutkimussaatio.fi/core/wp-content/uploads/2020/03/Suomalainen-huumekysymys.pdf. Katsottu 23.7.2022.

Hakkarainen, P. & Tammi, T. (2018). Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua, THL-blogi 13.2.2018. Saatavilla: https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/. Katsottu 23.7.2022.

Hakkarainen, P. & Tammi, T. (2019). Kriminalisointikeskustelu – Oli jo aikakin! Haaste 4/2019. Saatavilla: https://rikoksentorjunta.fi/documents/5235988/56402368/2019-4_Haaste.pdf/e4f2cfcd-9f02-1d0f-6247-ef5ff132cff2?t=1653402121881. Katsottu 23.7.2022.

HE 128/1970: Hallituksen esitys eduskunnalle Huumausainelaiksi HE 128/1970.

Huumausainelaki 41/1972. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/41-1972.pdf. Katsottu 24.7.2022.

Kansalaisaloite (2014): Kannabiksen dekriminalisointi, kansalaisaloite.fi 13.1.2014. Saatavilla: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/703. Katsottu 23.7.2022.

Kansalaisaloite (2019): Kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi, kansalaisaloite.fi 1.5.2019. Saatavilla: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4360. Katsottu 23.7.2022.

Kansalaisaloite (2020): KAA 5/2020 vp Kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi, eduskunta.fi. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KAA_5+2020.aspx. Katsottu 23.7.2022.

Laki huumausaineista (572/1956). Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/572-1956.pdf. Katsottu 23.7.2022.

LaV 14/1971: Lakivaliokunnan istunto 14, 13.6.1971. Lakivaliokunnan pöytäkirjat koskien HE 128/1970. Saatavilla: pdf-tiedoston sivu 27  https://www.eduskunta.fi/pdf/Valiokuntap%C3%B6yt%C3%A4kirjat/LaV_HE_128_1970.pdf. Katsottu 24.7.2022.

LaVL 2/1971: Lakivaliokunnan lausunto n:o 2, 1.4.1971. Valtiopäivät 1971, Asiakirjat Kolmas osa. Saatavilla: pdf-tiedoston sivut 1611-1615 https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1971/ASK_1971_III.pdf. Katsottu 24.7.2022.

PTK 70/1970. Valtiopäivät 1970, Pöytäkirjat Toinen osa, Istunto 70, 3.11.1970, sivu 1656. Saatavilla: pdf-tiedoston sivu 294 https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1970/PTK_1970_II.pdf. Katsottu 24.7.2022.

PTK 107/1971. Valtiopäivät 1971, Pöytäkirjat Toinen osa, Istunto 107, 30.11.1971, sivut 3109-3114. Saatavilla: pdf-tiedoston sivut 1477-1482 https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1971/PTK_1971_II.pdf. Katsottu 24.7.2022.

PTK 111/1971. Valtiopäivät 1971, Pöytäkirjat Kolmas osa, Istunto 111, 7.12.1971, sivut 3244-3270. Saatavilla: pdf-tiedoston sivut 128-154. Yksityiskohtainen käsittely alkaa sivulta 3268 (pdf-tiedoston sivu 152) https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1971/PTK_1971_III.pdf. Katsottu 24.7.2022.

Puheenaihe (2021): Kannabis, huumeiden laittomuus ja haittojen ehkäisy (Antti Hupli & Aleksi Hupli), Puheenaihe 148, Puheenaihe -Youtube kanava 10.2.2021, kohdasta 4:13 eteenpäin. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=GqjTwJHf9pA&t=253s. Katsottu 23.7.2022.

SopS 439/65: Asetus vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen voimaansaattamisesta. 23.7.1965. Suomen asetuskokoelma n:o 439/65. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/pdf/sopimukset/SopS%2043-1965.pdf. Katsottu 25.7.2022.

Suomen perustuslaki 731/1999. 4 luku Eduskunnan toiminta, 41 § Asian käsittely täysistunnossa. Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L4P41. Katsottu 24.7.2022.

SuV 31/1971: Suuren valiokunnan istunto 31, 1.12.1971. Suuren valiokunnan pöytäkirjat koskien HE 128/1970. Saatavilla: pdf-tiedoston sivu 4 https://www.eduskunta.fi/pdf/Valiokuntap%C3%B6yt%C3%A4kirjat/SuV_HE_128_1970.pdf. Katsottu 24.7.2022.

SuVM 168/1971: Suuren valiokunnan mietintö n:o 168, 1.12.1971. Valtiopäivät 1971, Asiakirjat Kolmas osa. Saatavilla: pdf-tiedoston sivu 1617 https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1971/ASK_1971_III.pdf. Katsottu 24.7.2022.

TaV 83/1971: Talousvaliokunnan istunto 83, 23.11.1971. Talousvaliokunnan pöytäkirjat koskien HE 128/1970. Saatavilla: pdf-tiedoston sivu 71 https://www.eduskunta.fi/pdf/Valiokuntap%C3%B6yt%C3%A4kirjat/TaV_HE_128_1970.pdf. Katsottu 24.7.2022.

TaVM 12/1971: Talousvaliokunnan mietintö n:o 12, 23.11.1971. Valtiopäivät 1971, Asiakirjat Kolmas osa. Saatavilla: pdf-tiedoston sivut 1603-1610 https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documents-prod/suomi/1971/ASK_1971_III.pdf. Katsottu 24.7.2022.

Täysistunto (2022): Täysistunto 10.5.2022, PTK 52 / 2022 vp, Asia 7. Kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi, Eduskunnan verkkolähetykset, kohdasta 02:02:09 eteenpäin. Saatavilla: https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/taysistunnot/taysistunto-52-2022. Katsottu 23.7.2022.

Valiokunnat. eduskunta.fi. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/Sivut/default.aspx. Katsottu 23.7.2022.

Valtiopäiväjärjestys (7/1928). Finlex, Säädökset alkuperäisinä. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1928/19280007. Katsottu 23.7.2022.

  • a 42§

  • b 66§

Yle (2012). Puheen Päivä - Onko kannabis ongelma?, Puheen Päivä, Yle Areena 25.6.2012, kohdasta 12:46 eteenpäin. Saatavilla: https://areena.yle.fi/audio/1-1594943. Katsottu 23.7.2022.

Yle (2014): Luulitko tietäväsi mitään kannabiksesta? Tee testi, Yle Uutiset 5.3.2014. Saatavilla: https://web.archive.org/web/20140329022907/http://yle.fi/uutiset/luulitko_tietavasi_mitaan_kannabiksesta_tee_testi/7109800. Katsottu 23.7.2022.

Yle (2021a): Huumeet: Tiede sanoo, että käyttäjiä ei kannata rangaista, mutta poliitikot eivät usko – miksi?, Takaisin Pasilaan, Yle Areena 23.2.2021, kohdasta 04:11 eteenpäin. Saatavilla: https://areena.yle.fi/audio/1-50749766. Katsottu 23.7.2022.

Yle (2021b): Kauhistelemme kannabista, mutta kuolemme viinaan, Marja Sannikka, Yle Areena 22.10.2021, kohdasta 0:45 eteenpäin. Saatavilla: https://areena.yle.fi/1-5066778 sekä https://yle.fi/uutiset/3-12150829. Katsottu 23.7.2022.

Erityismainintana Eduskunnan avoin data, josta löytyy digitoidut valtiopäiväasiakirjat vuosille 1907−2000 https://avoindata.eduskunta.fi/#/fi/digitoidut/